Muuttoliike on väistämätön osa nykymaailmaa. Toiseuden tunnustaminen ja hyväksyminen ovat kuitenkin koetuksella eikä pelkästään maahanmuuttokysymyksessä.
Haitallisten vieraslajien puutarha syntyi kommenttina 2010-luvun alun rasistiseen vihapuheeseen, joka rehotti sosiaalisessa mediassa. Olimme Dzamil Kamangerin kanssa tehneet aiemmin käsitteellisiä puutarhoja, joissa käytimme kasveja maahanmuuttajien vertauskuvana. Tuolloin niihin kuului kiinteänä osana myös istutuksia. Mikään näyttelypaikka ei kuitenkaan halunnut haitallisia vieraslajeja pihoillensa, joten päädyimme tekemään videomuotokuvat neljästä haitalliseksi vieraslajiksi luokitellusta kasvista. Teemoiksi nousivat vihapuheen retoriikka, alkuperäisyyden suhde nationalismiin sekä humanistisen perinteen kriittinen tarkastelu.
Suomen ympäristökeskus määritteli 2012 tulokaslajeiksi sellaiset lajit, jotka ovat levinneet tänne lähialueilta viime vuosisadan aikana luontaisesti. Vieraslajit ovat taas lajeja, jotka ovat levinneet tänne ihmisen toimesta tietoisesti tai tahattomasti. 1 Vieraslaji-esite 2 nimeää osan vieraslajeista haitallisiksi, koska pitkällä aikavälillä niistä koituu haittaa luonnolle, yhteiskunnalle ja taloudelle. Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi kansallisen vieraslajistrategiansa 3 , joka pohjautuu kansainväliseen biodiversiteettisopimukseen. 4
Tiedotteiden ja strategioiden mukaan haitalliset vieraslajit
- muodostavat luontoon karatessaan tiheitä läpitunkemattomia kasvustoja
- valtaavat hallitsemattomalla kasvulla elintilaa maamme alkuperäisiltä lajeilta ja pahimmassa tapauksessa syrjäyttävät ne täysin
- ovat haitta kasvualueidensa virkistyskäytölle
- alentavat kiinteistöjen arvoa
- ovat maisemahaitta vanhoissa kulttuurimaisemissa
Somen maahanmuuttokriittisessä keskustelussa maahanmuuttajat
- muuttavat maahan päästyään lähelle toisiaan ja muodostavat omia asuinalueita
- vievät alkuperäisväestöltä tuet, työpaikat ja naiset ja pahimmassa tapauksessa syrjäyttävät alkuperäisväestön kokonaan
- ghettouttavat asuinalueita, jonne alkuperäisväestö ei enää uskalla mennä
- alentavat asuinalueiden ja kiinteistöjen arvoa
- eivät (ulkonäkö, käyttäytyminen, vaatetus) sovi suomalaiseen katukuvaan
Molemmissa diskursseissa vedotaan alkuperäisyyteen, joka on tyypillistä kansallisromanttiselle ajattelulle. Siinä uskotaan, että alkuperäinen on aina jotakin parempaa ja täydellisempää kuin asian myöhemmät muodot. Etsitään kansan (tai luonnon) alkuperäisintä ja varhaisinta muotoa, joka oli kehittynyt lähes täydelliseksi. Jos tuo alkuperäinen löydetään, olisi mahdollista palauttaa tai jopa ylittää se. Tämän mukaan kansallista kulttuuria tulee vaalia ja säilyttää – kulttuurikäsitys on konservatiivinen.
Alkuperäinen suomalainen luonto
Nykyinen Suomi oli 11 000 vuotta sitten kolmen kilometrin paksuisen jään peitossa. Tästä johtuen jokainen meiltä löytyvä kasvi on siirtolainen, joka on saapunut (tai palannut) vasta viimeisten tuhansien vuosien aikana. 5
Suomessa elää vakiintuneena yli 600 vierasta eliölajia, jotka ovat levinneet tänne luontaiselta levinneisyysalueeltaan. Niistä noin 160 on luokiteltu haitallisiksi. Hyötyjen ja haittojen arviointi on sidoksissa aikaan ja paikkaan, samoin arvostuksiin ja asenteisiin. 6 Yksittäisen vieraskasvin historia ei ole vakio sen paremmin kansainvälisesti kuin maan sisälläkään – se on riippuvainen ihmisen toiminnasta ja sen muutoksista. Vieraslajeista puhuttaessa onkin tärkeää kertoa, mitä aikaa ja aluetta kulloinkin tarkoitetaan. 7
Biologi Seppo Turusen mukaan suomalainen kasvisto olisi paljon köyhempi ilman ihmisen mukana tulleita seuralaisia. Joitain aiempia lajeja on voinut kadota vieraslajien takia, mutta todennäköisesti lajisto on kokonaisuudessaan rikkaampi. 8 Tästä huolimatta vieraslajeja pidetään yhtenä luonnon monimuotoisuutta uhkaavana tekijänä.
Aikamme demonit
Vieraslajien demonisointi noudattaa samaa psykologista mekanismia kuin rasismi. Demonisoinnissa vähäarvoisempana pidetty yhteisö marginalisoidaan. Syntyy ’meidän’ ja ’muiden’ välinen vastakkainasettelu. Sen jälkeen muut kuin me objektivisoidaan ryhmäksi, jossa heitä ei enää käsitellä yksilöinä vaan massana. Samalla heihin isketään erilaiset leimat ja stereotypiat. Lopuksi ryhmä demonisoidaan eli julistetaan pahuuden ilmentymiksi. 9 Mediassa vieraslaji on helppo demonisoida, vaikka se ei itsessään ole paha. Se on vain moraalista riippumaton ja väärässä paikassa. 10
Tulokaslajien saapuminen johtuu pääosin ihmisen toiminnasta.Suurin osa vieraskasveista elää urbaaneissa ympäristöissä, jonka rikottuun maisemaan ihminen niitä aktiivisesti kuljettaa ja istuttaa. 11 Maailman eliölajien uudelleen sekoittuminen alkoi hitaasti ihmisten vaellusreittejä pitkin, mutta viime vuosikymmeninä se on kiihtynyt pisteeseen, jossa joissakin osissa maailmaa tulokaslajeja on enemmän kuin alkuperäisiä lajeja 12. Näin ihminen on poistanut mannerten luontaisen eristyneisyyden, mikä vähentää lajien vaihtelua. Lopputulos ei ole monimutkaisempi tai monimuotoisempi, vaan yksinkertaisempi ja köyhempi.
Myös ilmastonmuutos saa lajit liikkeelle. Nykyään se on vähintään kymmenen kertaa nopeampaa kuin viimeisen jäätiköitymisen päättyessä. Pysyäkseen tahdissa eliöiden täytyy muuttaa, sopeutua tai hävitä. 13 Vaikka eliöt pystyisivät lämpötilojen noustessa siirtymään uusille niille suotuisille alueille, lopulta monilla lajeilla ei ole paikkaa minne mennä. Olosuhteet, joihin ne olivat sopeutuneet, ovat yksinkertaisesti kadonneet. 14
Kohti yhteiseloa
Miksi demonisoida lajeja, jos kerran on itse syypää niiden tänne tuomiseen. Tutkijat puhuvat ihmisen ”kasvisokeudesta”. Ihmiset eivät huomaa kasvikuntaa, vaikka kasvit muodostavat merkittävimmän osan näkyvästä biomassasta. Kasvit ovat kaikkialla, mutta ne nähdään vain muun elämän taustana. Kasvin tärkeyttä ihmiselle vähätellään huolimatta sen (elin)tärkeydestä hapen, ravinnon ja suojan tuottajana. 15 Kasvisokeus onkin viime kädessä ihmisen puolustusmekanismi, jolla se kieltää täydellisen riippuvuutensa kasveista. Se on äärimmilleen vietyä itselle vieraan toiseuttamista.
Brittiläinen kasvitieteilijä Matthew Hall peräänkuuluttaa uudenlaista suhtautumista kasveihin. Hän mieltää kasvit persooniksi, muiksi-kuin-ihmisiksi, radikaaleiksi toisiksi, jotka länsimainen ajattelu on sulkenut pois älyllisyyden piiristä. Kasveja tulisikin arvioida, tutkia ja kohdella niiden omista lähtökohdista käsin. Niillä on oma integriteettinsä, ja niiden kohtelu pitäisi sisällyttää moraalisen ajatteluumme samalla tavalla kuin keskustelemme eläinten oikeuksista. 16 Sveitsi on ensimmäinen valtio maailmassa, joka on tunnustanut kasvien oikeudet.
Rikkaruoho on ihmisen keksimä käsite, samoin tulokaslaji. Evolutiivinen sopeutuminen ei toimi populaation tai lajin menestymisen hyväksi. Luonnonvalinta tapahtuu yksilöiden välillä, kulloisistakin olosuhteissa parhaiten menestyvien yksilöiden ja niiden jälkeläisten eduksi. 17 Ihmisen kohdalla tämä tarkoittaa lajinsisäistä kilpailua ihmisyksilöiden välillä, jossa demonisointi on yksi kilpailun väline.
Tämän sopeutumisen voi tulkita metaforisesti monin tavoin. Sosiaalinen humanismi painottaa yhteisön ja populaation merkitystä, liberaali humanismi yksittäistä yksilöä ja sen selviytymistä. Evolutiivinen humanismi on voittajien ideologia, jossa vain vahvat selviävät. Feministinen posthumanismi puolestaan tarkastelee edellä mainittuja humanistisia traditioita kriittisesti ja pyrkii kehittämään ihmisten ja ei-inhimillisen välisiä suhteita. Sen sisarus, transhumanismi, sallisi taas kaikki mahdolliset geneettiset muuntelut ja ihmisen jumalankaltaistamisen. 18
Valkoinen ja ei-valkoinen
Vaikka rodun käsite ei ole enää geneettisesti pätevä, ihonväri on yksi näkyvimmistä eroista eri ihmisryhmien välillä.
Valkoisten ylivalta perustuu ideologiaan, jossa valkoiset eurooppalaiset näkevät itsensä ”luonnollisesti” ylempiarvoisina kuin muiden maanosien ei-valkoiset ihmiset. Tätä valkoiset käyttävät perusteluna rodullisille eroavaisuuksille sekä hyvinvoinnin ja vaurauden eriarvoiselle jakamiselle, sekä huonommista elinoloista lähtevien ihmisten vauraampiin maihin suuntautuvan muuttoliikkeen estämiselle. Koska valkoisuus on valta-asema, sen vastakohta ei ole mustat tai värilliset, vaan ei-valkoiset. Puhe roduista ja värillisyydestä vie huomion pois rakenteista, politiikasta ja näiden käytännöistä, joissa epätasa-arvo viime kädessä lymyää. Silti tätä puhetta erosta, joka jakaa ihmisiä eri arvoisiin lajeihin, yhä viljellään sekä harkiten että tahattomasti.
——————————————————————————————————————————–
TIETOA TEOKSESTA
Teoksessa Haitallisten vieraslajien puutarha tuotamme äänisignaalin kasveista kahdella eri tavalla: ”suoralla” äänitystekniikalla ja/tai muuntamalla kasvien sähkönjohtavuuden muutokset MIDI-signaaliksi. 19 Molemmat menetelmät perustuvat sähkönjohtavuuden muutoksiin kahden mikrovolttisensorin välillä, jotka on kiinnitetty kasviin. ”Suorassa” menetelmässä kasveihin kiinnitetyt sensorit on kytketty suoraan tallentimeen. Kasvin sähkönjohtavuuden muutosten muuntaminen MIDI-signaaliksi tarvitsee puolestaan oman erityisen elektronisen komponenttinsa. 20
Äänityssessio maastossa MIDI-formaattiin.
Band of Weeds valmistautuu keikkaan.
Komealupiini (Lupinus polyphyllus)
Komealupiini on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Skotlantilainen kasvitieteilijä David Douglas toi sen Britanniaan koriste- ja rehukasviksi vuonna 1826, jonka jälkeen se onkin levinnyt tehokkaasti. Sen esiintyminen luontoon villiytyneenä kirjattiin jo vuonna 1870 Skånessa. Suomeen lupiini tuli 1800-luvun aikana, ja sitä kasvaa lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. 21
Jättipalsami (Impatiens glandulifera)
Jättipalsami on kotoisin Länsi-Himalajan rinteiltä. Eurooppaan se tuotiin 1839 Kew Gardensin -puutarhaan Lontooseen. Suomeen se löysi tiensä 1800-luvun lopulla, ja sitä viljeltiin aluksi vain kasvitieteellisissä puutarhoissa. Varhaisimmat tiedot villiytymisestä ovat 1970-luvun alusta, ja kasvi on yleistynyt voimakkaasti vasta 1990-luvulla, joten siinä on vielä uutuuden viehätystä. 22
Kuvakaappaus videoteoksesta Haitallisten vieraslajien puutarha.
Kurtturuusu (Rosa rugosa)
Kurtturuusu on alun perin Tyynenmeren rannikoilta Kaakkois-Aasiasta. Se oli suosittu puutarhakasvi Kiinassa ja Japanissa ennen 1000-lukua. Lee & Kennedyn taimiliike toi valkoisen ja vaaleanpunaisen kurtturuusun Englantiin 1700-luvun lopulla, mutta sitä ei juurikaan viljelty sataan vuoteen. Suomessa sitä on kasvatettu 1900-luvun alusta puutarhoissa ja puistoissa, koska se on kestävä ja läpi kesän kukkiva lajike. 23
Jättiputket (Heracleum-suku)
Jättiputket ovat kotoisin Kaukasiasta ja Lounais-Aasiasta, josta niitä tuotiin koristekasveiksi Eurooppaan 1800-luvun alussa. Niitä, etenkin armenianjättiputkea, on käytetty ja levitetty 1900-luvun puolivälistä lähtien myös rehukasvina Itä-Euroopassa ja etenkin entisen Neuvostoliiton alueella muun muassa Baltian maissa ja Karjalan kannaksella. Jättiputket eivät kuitenkaan karjalle maistuneet, ja kerrotaan että jättiputkea syöneen lehmän maitokin oli oudon makuista. 24
Lähteet:
Hall, Matthew 2011: Plants as Persons. A Philosophical Botany. Suny Press, USA.
Hamm, Kalle & Kamanger, Dzamil 2017: Siirtolaispuutarha. Kasvio Saaren kartanon muinais- ja uustulokkaista. Saaren kartanon julkaisuja 4, Tallinna.
Hanski, Ilkka 2007: Viestejä saarilta. Miksi luonnon monimuotoisuus hupenee? Gaudeamus, Tampere.
Harari, Yuval 2017: Homo Deus. Huomisen lyhyt historia. Bazar, Latvia.
Herder, Johan 1997: On World History. On the Character of Humankind. New York, M.E. Sharpe.
Kolbert, Elizabeth 2014: Kuudes sukupuutto. Luonnoton historia. Atena, Nørhaven, Tanska.
Lehtiniemi, Maija; Leppäkoski; Erkki & Nummi, Petri 2016: Jättiputkesta citykaniin. Vieraslajit Suomessa. Docenco, painettu EU:ssa.
Manninen, Tapio 2004: Pahan viehätys. Natsismin ja terrorin lähteillä. Otava.
Mikkonen, Jukka: Kasvit, kaikki heidän viisautensa. Niin & Näin, 3/2016.
Turunen, Seppo 2015: Valloittavat vieraslajit. Tulokkaat ja vieraslajit tulimuurahaisista jättipalsamiin. Into, Riika.
Kalle Hamm helsinkiläinen taiteilija ja taidekasvattaja, jonka teokset tutkivat kulttuurisia kohtaamisia ja niiden vaikutuksia niin historiallisesti kuin nykykontekstissakin. Vuodesta 2000 Hamm on tehnyt yhteystyötä Iranin Kurdistanista kotoisin olevan taiteilijan Dzamil Kamagerin kanssa. Taiteilijakaksikko käsittelee marginaalisuuden asemaa valtakulttuurissa ja kulttuurisia kohtaamisia globaaleissa verkostoissa. Heidän teoksensa hyödyntävät taidetta, designia ja käsityötä ja saavat usein innostuksensa arkipäiväisistä asioista.
- http://www.ymparisto.fi/vieraslajit (Vuoden 2012 sivustoa ei enää ole, viittauspäivä 28.6.2018)
- http://www.vieraslajit.fi/fi/ohjeita-ja-oppaita (viittauspäivä 28.6.2018)
- https://mmm.fi/vieraslajit (viittauspäivä 28.6.2018)
- http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1994/19940078 (viittauspäivä 28.6.2018)
- Kolbert 2014: 191
- Lehtiniemi, Leppäkoski, Nummi 2016: 15, 38
- Lehtiniemi, Leppäkoski, Nummi 2016: 25
- Turunen 2015: 48-49
- Manninen 2004
- Kolbert 2014: 252
- Lehtiniemi, Leppäkoski, Nummi 2016: 37
- Kolbert 2014: 244-255
- Kolbert 2014: 201
- Kolbert 2014: 207-208
- Mikkonen 2016
- Hall 2011
- Hanski 2007: 37
- Harari 2017
- http://www.henrin.net/musiikki/tekniikka/midi
- http://www.henrin.net/musiikki/tekniikka/midi
- Hamm & Kamanger 2017: 144
- Turunen 2015: 215
- Hamm & Kamanger 2017: 150
- Lehtiniemi, Leppäkoski, Nummi 2016: 44