Sasha Huber – KARAKIA The Resetting Ceremony
Kenen osallisuus?
2015 | kesto 5:20
Sasha Huber vaeltaa kivenveistäjä Jeff Mahuikan (Kati Mahaki, Poutini Kai Tahu) kanssa Uuden-Seelannin Eteläsaarella (Te Waipounamu) jäätiköille Kā Roimata a Hine Hukatere (Franz Josef -jäätikkö) ja Te Moeka o Tuawe (Fox-jäätikkö). Jeff Mahuika esittää karakia-seremonian jäätiköiden risteyksessä sijaitsevalla paikalla. Seremonian symoblisena tarkoituksena on mitätöidä Louis Agassiz’n mukaan nimetyn jäätikön nimi ja siihen assosioitu rasismin perintö.
Taiteilija kertoo:
Teoksesta: “Tämä väliintulo tehtiin osana pitkäaikaista taiteellista tutkimusprojektiani, joka alkoi liityttyäni vuonna 2007 Sveitsissä kampanjaan, jonka tarkoituksena oli Louis Agassiz’n perinnön mitätöinti. Teos syntyi puolen vuoden taiteilijaresidenssin aikana Uudessa-Seelannissa 2015, jolloin tutkin Agassiz’n mukaan nimettyjä paikkoja ja Uuden-Seelannin historiaa. Tein ensimmäistä kertaa yhteistyötä Eteläsaarella asuvan alkuperäisen väestön kanssa, joiden mailta löytyy Agassiz’n mukaan nimetty vuoristo ja jäätikkö. Koska en itse ole Uudesta-Seelannista, koin tärkeäksi tehdä yhteistyötä paikallisten kanssa. Itse olin kuvatussa seremoniassa todistajan roolissa. Teosta on näytetty useilla festivaaleilla eri puolilla maailmaa ja otettiin hyvin vastaan myös Uudessa-Seelannissa.”
Opinnoista: “Yläkoulussa olin kiinnostunut historiasta ja taiteista, mutta ymmärsin myöhemmin, ettemme oikeastaan lukeneet mitään Sveitsin osallisuudesta kolonialismiin, vaikka maalla ei siirtomaita sanan perinteisessä merkityksessä ollutkaan. Sain tietää asiasta vasta paljon myöhemmin, ja siitä lähtien sillä onkin ollut tärkeä asema taiteellisessa työssäni.”
Osallisuudesta: “Työni käsittelevät usein tarvetta kuulua johonkin. Jokainen toivoo hyväksyntää ja kunnioitusta omana itsenään. Erityisesti haluan nostaa esille hiljennettyjä taustoja, jotka eivät pysy hiljaa. Minusta on tärkeää olla avoin ja kuunnella eri näkökulmia, olla empaattinen, jakaa ajatuksia ja tehdä yhteistyötä. Kukaan ei loppujen lopuksi ole täysin yksin, ja toivon mukaan kaikilla olisi hyvät tukijoukot ympärillään. Nämä ovat elintärkeitä asioita. Osallisuudesta voi keskustella monin tavoin. Minulle tehokkain tapa keskustella sekä osallisuudesta että muista aiheista on taiteen kautta. Siinä yksi taiteen vaikuttavista voimista. Sen avulla oikeastaan mikä tahansa on mahdollista, ja voi kuvitella juuri sellaisen todellisuuden ja tulevaisuuden kuin haluaa.”
Taiteilijan työstä: ”Olen huomannut, että kaikki palaset tapaavat loksahtaa paikoilleen, jos päätöksiä tehdessä seuraa vaistoaan. Sitä solmii uusia yhteyksiä ja löytää itsensä odottamattomista tilanteista. Ne tilanteet voivat olla yhtä taikaa, ja luovat uskoa ja tunteen siitä, että olen oikeilla jäljillä. Tämä ei tarkoita, etteikö matkan varrella tapahtuisi virheitäkin, mutta jos niistä ottaa oppia, vaikeatkin hetket muuttuvat arvokkaiksi kokemuksiksi. Se tosin vaatii, että joskus astuu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Kannattaa kokeilla!”