Sepideh Rahaa – Entangled – ME & HAIR
Kenen osallisuus?
2019 | kesto 7:15
Entangled – ME & HAIR on hiusteemainen, pitkään kestäneeseen projektiin liittyvä teos, jossa Rahaa pohtii hiustensa, lapsuutensa ja elämänsä tarinaa: Miten ulkonäkömme ja hiuksemme vaikuttavat siihen, millä tavalla tunnemme yhteenkuuluvuutta yhteiskuntaan? Miten pitkälle täytyisi hallita hiuksiaan ja sopeutua normeihin tullakseen hyväksytyksi? Kysy henkilön hiuksista, ja hän saattaa kertoa koko elämäntarinansa. Taiteilija hyödyntää omia muistojaan ja kokemuksiaan välittäessään teoksen ydinajatuksen katsojalle esittävää taidetta, runoutta ja videota hyväksi käyttäen. Video pohjautuu osaksi useiden vuosien Mechanics of Conformity Collective (MOC) -ryhmän keskusteluihin.
Vuodesta 2017 MOC on käyttänyt aiheenaan hiuksia keskustelun avauksena avoimissa keskustelutilaisuuksissa, joissa käsitellään sitä, miten me ihmisinä kohtaamme tai emme kohtaa sosiaalisia normistoja. Puhuen avoimesti henkilökohtaisista lähtökohdista käsin, pyrimme luomaan turvallisen ja tuomitsemattoman ilmapiirin ja tilan, jossa voi tutkia ihmissuhteita, käsitteitä, havaintoja, identiteettiä, vapautumista, edustusta sekä toiseutta.
Taiteilija kertoo:
Teoksesta: “Teos sai alkunsa yksinkertaisesta keskustelusta ystäväni Edwina Goldstonen kanssa Catalystin (transkulttuuristen taiteilijoiden yhdistys Suomessa) hallituksen kokouksessa helsinkiläisessä baarissa. Kumpikaan meistä ei yleensä pidä hiuksiaan auki, vaan tavallisesti hyvin tiukasti kiinni. Sinä iltana olimme molemmat väsyneitä ja päästimme hiukset valloilleen. Vasta silloin pistimme merkille, että kummallakin oli paksut, kiharat hiukset ja reagoimme toistemme kutreihin heti samalla tavalla: ”Vau, näyttääpä hyvältä!”. Päätimme tavata myöhemmin puhuaksemme siitä, miksi aina pidämme hiuksemme kiinni sen sijaan, että antaisimme niiden vain olla.
Tapasimme ja keskustelimme asiasta neljä tuntia, minkä lopuksi päätimme tehdä asialle jotakin. Olemme molemmat taiteilijoita, joten keksimme muodostaa kollektiivin, jossa käsiteltäisi hiuksia ja niiden monimuotoisuutta. Hiukset ovat sekä yksinkertainen että monimutkainen aihe. Jos joltakulta kysyy tämän hiuksista, saattaa saada kuulla koko elämäntarinan. Hiukset kietoutuvat niin identiteettiin kuin sosiaalisiin, poliittisiin ja normatiivisiin rakenteisiin kuten yhteiskuntaluokkaan, sukupuoleen, alueeseen ja uskontoon. Hiusten väri, rakenne ja tapa, jolla hiuksiamme kohtelemme, saattavat kuvastaa laajempia kysymyksiä tai kuinka paljon aikaa vietämme peilin edessä ja niin edelleen. Joka ikinen henkilö jokaisessa yhteiskunnassa on sidottu tiettyihin sosiaalisiin normeihin ja sääntöihin, ja jotkut ovat myös tarpeeksi rohkeita ja etuoikeutettuja vapauttamaan itsensä näistä säännöistä.
Lähes kaikilta löytyy jokin hiuksiin liittyvä tarina. Neljän vuoden henkilökohtaisten keskusteluiden ja kokemusten jakamisen jälkeen, sain mahdollisuuden tarkastella omaa menneisyyttäni ja matkaani. Koko elämäni ajan olen kapinoinut ja taistellut monia sääntöjä, ihmisiä ja heidän kritiikkiään vastaan. He arvostelevat tapaani toimia sekä kiharia, sotkuisia hiuksiani ja ulkonäköäni. Minua kehotettiin aina ”tekemään jotain” hiuksilleni, jotta ne näyttäisivät paremmilta. Opin kuitenkin vastustamaan ulkoa tulevaa painostusta. Tämä teos kuvastaa symbolisesti lapsuudenmuistojani sekä osittain myös aikuisiän muistoja.
Olen myös mukautunut moniin sääntöihin. On raskasta aina taistella kaikkia ihmisiä ja rakenteita vastaan, sitä kaipaa myös rauhaa ja huolenpitoa. Videossa hiusten harjaamiseen liittyy sekä tuskaa ja surua, että lapsen puhdasta iloa siitä, kun ensimmäistä kertaa saa juosta pihalla suoristetuin hiuksin. Olin ehtinyt unohtaa monia asioita, jotka tätä videota tehdessäni kuin ihmeen kaupalla palautuivat mieleeni.”
Opinnoista: ”Niin kuin jo mainitsin, olin aika itsepäinen, ja kapinoin määrättyjä sosiaalisia normeja ja vaatimuksia vastaan. Olin innokas oppimaan sekä selvittämään, mitä minusta vielä voisi tulla. Totta puhuakseni minusta tuntui, että vain taivas oli rajana. Mietin, miten voisin muuttaa itseäni ja ympäröivää maailmaani, olin hyvin idealistinen. Yritin miettiä, mikä minulle olisi parhaaksi. Halusin uudistua, joten lähdin opiskelemaan yliopistoon, joka sijaitsi kaukana perheestäni. Koko elämäni olen joutunut kamppailemaan tullakseni siksi ihmiseksi, joka nyt olen, mistä olen hyvin kiitollinen. Kamppailen luultavasti elämäni loppuun asti. Sanoisin, että taide auttoi minua läpi koko prosessin, se oli monella tapaa vapauttavaa. Taiteilijalla on etuoikeus saada ilmaista itseään haluamallaan tavalla ja jakaa kaikkein henkilökohtaisimmat tarinansa, jotta yleisö samastuisi tämän kokemuksiin ja kertomuksiin, mikä on uskomattoman hienoa.
High schoolissa opiskelin matematiikkaa ja fysiikkaa insinöörinopinnot tähtäimessäni. Varsinkin matematiikassa olin erittäin hyvä, ja pääsinkin useampaan yliopistoon opiskelemaan tekniikan alaa. Muutin kuitenkin mieleni, joten päätin opiskella vielä vuoden verran ennen kuin hain taidekouluihin. Vuoden kuluttua kävin sitten pääsykokeissa ja pääsin hyvään taidekorkeakouluun. Olin tehnyt yhden elämäni parhaimmista päätöksistä.”
Osallisuudesta: ”Taiteessa voi kokea eräänlaista osallisuutta asioita jakaessa ja tutkiessa. Tämä projekti syntyi kollektiivisesta osallistumisesta henkilökohtaisiin keskusteluihin sekä kokemusten jakamisesta. Onnistuneeseen osallistumiseen vaaditaan kuitenkin luottamuksellisuutta ja turvallinen ympäristö. Osallistumalla ja jakamalla omat kokemuksensa saattaa yllättyä siitä, kuinka moni muu on elämässään käynyt läpi samankaltaisia asioita. Jakaminen on monella tapaa välittämistä, mutta haluan vielä painottaa turvallista tilaa sekä olosuhteita, joissa jakaminen tapahtuu.
Yhteistyöprojektit ovat usean vuoden ajan olleet olennainen osa työskentelyäni. Niiden onnistuminen vaatii molemminpuolista luottamusta sekä aktiivista osallistumista. On tärkeää varata kaikkien osapuolten osallistumiseen tarpeeksi aikaa. Kannattaa myös varautua mahdollisiin epäonnistumisiin tai väärinymmärryksiin sekä tiedostaa ryhmän moninaisuus persoonallisuuksien ja tiedon määrän suhteen. Täysipainoinen osallistuminen vaatii tasapuolista kuulemista ja kuuntelemista.”
Taiteilijan työstä: ”Parasta taiteilijan työssä on mahdollisuus kuunnella ja tulla kuulluksi, totuuden tutkiskelu eri näkökulmista sekä näiden paljastaminen. On mukavaa saada tutustua eri ihmisiin (ja myös muihin kuin ihmisiin) ja heidän tapoihinsa käsittää asioita. Saatamme myös olla hyvin erilaisia, mutta kuitenkin puhua tuskasta ja muista tunteista hyvin samalla tavalla. Taiteen kyky synnyttää myötätuntoa tuottaa minulle myös suurta iloa. En ole yllättynyt, mutta jokseenkin hämmentynyt ja innoittunut siitä suuresta voimasta ja potentiaalista, mikä taiteessa ja taiteen tekemisessä on läsnä. Minua hämmästyttää taiteen kyky tuoda jopa hyvin erilaisia ihmisiä yhteen, vaikka heillä ei olisi edes yhteistä kieltä!”