Tunnetaidot ovat sellaisia opittavissa ja opetettavissa olevia taitoja, joita ihmiset tarvitsevat ennen kaikkea tasapainoiseen ja tarkoituksenmukaisesti toimivaan tunne-elämään (Kokkonen 2005). Vuosikymmenten tutkimustyö on osoittanut hyvinvoinnin kannalta tärkeimmiksi tunnetaidoiksi omien tunteiden tiedostamisen ja tunnistamisen, tunteiden avoimen ja selkeän ilmaisemisen sekä erityisesti tunnekokemuksen ja -ilmaisun säätelemisen taidot (Kokkonen & Klemola 2013). Nämä tunnetaidot perustuvat lähtökohtaisesti lapsuudenkodin aikuissuhteisiin, mutta taitojen opetuksen ja omaksumisen jatkuvuuden sekä taitojen sisäistymisen ja vakiintumisen kannalta on hyvä, että myös ammattikasvattajat lasten elämän eri vaiheissa osallistuvat tunnetaitojen opettamiseen.
Tunnetaitoja suositellaan kansainvälisesti opetettavan jo päiväkodissa (Zins, Bloodworth, Weissberg & Wahlberg 2004), ja taitoja kannattaa tukea edelleen esikoulussa ja ensimmäisinä kouluvuosina (Webster-Stratton & Reid 2004). Maassamme opetusta ohjaavien asiakirjojen, kuten esiopetuksen (2014, 15, 34) ja perusopetuksen (2014, 100, 156) opetussuunnitelmien perusteisiin sisältyy pyrkimys lasten tunnetaitojen vahvistamiseen, joten varhais- ja keskilapsuutta pidetään meilläkin otollisena aikana tunnekasvatukselle. Mutta mitä nämä taidot tarkemmin ovat ja miksi niiden varhainen ja johdonmukainen opettaminen on niin tärkeää?
Tunteiden tiedostaminen ja tunnistaminen tarkoittaa sitä, että lapset tietävät, miltä heistä itsestään tai muista ihmisistä tuntuu. Tunteita voi tunnistaa vaikkapa piirrettyjen tai valokuvattujen kasvonilmeiden perusteella tai tarkastelemalla kuviteltuja tilanteita (esimerkiksi käärmeen kohtaaminen mökkitiellä tai ilmapallon tahaton puhkeaminen) ja pohtimalla, mikä tunne kyseisessä tilanteessa tavallisimmin viriää. Jo 3–5-vuotiaat päiväkotilapset osaavat tarkasti nimetä niin sanottuja perustunteita – surua, vihaa, iloa, pelkoa, hämmästystä ja inhoa – esimerkiksi kasvoja esittävistä valokuvista ja ilmaista osoittelemalla, missä kahdessa kuvassa on kyse samasta tunteesta (Rosenqvist, Lahti-Nuuttila, Laasonen & Korkman 2014; Stefan 2012). Tässä vaiheessa lapset pystyvät myös piirroselokuvista tunnistamaan monimutkaisempia, useista samanaikaisesti yhteen kietoutuneista tunteista muodostuvia yhdistelmätunteita (Smith, Glass, & Fireman 2015), kuten kateutta tai noloutta. Aivojen kypsyessä, kielellisten kykyjen kehittyessä ja kognitiiviseen joustavuuteen, valikoivaan tarkkaavaisuuteen sekä suunnittelu- ja organisointitaitoon liittyvien kykyjen parantuessa alkuopetuksen piiriin siirtyvät lapset pystyvät yhä enenevässä määrin myös sanoittamaan tunnekokemustaan ja antamaan omille ja toistensa tunteille nimiä.
Tunteiden tunnistamisen taito liittyy läheisesti tunteiden ilmaisemisen taitoon. Omien ja toisten tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen lisäksi lasten tunne-elämälle ja ihmissuhteille on eduksi, että he osaavat sekä sanattomasti että mahdollisimman selkein sanakääntein ilmaista omia tunteitaan. Lapset hyötyvät siitä, että pääsevät tutkimaan esimerkiksi peilin avulla omia kasvonilmeitään tai liikkumaan eri tunnetilojensa tai eri tunnesisältöisen musiikin mukaisesti. Alle kouluikäiset lapset ymmärtävät jo varsin hyvin, että kasvonilmeitä teeskentelemällä he voivat antaa harhaanjohtavan kuvan toisille ihmisille siitä, miltä heistä oikeasti tuntuu ja että joitain tunteita, kuten pettymystä, pystyy tovereiden seurassa peittelemään. Kuitenkin ilman johdonmukaista harjoittelua joidenkin tunteiden, kuten vihan ja inhon, erottaminen toisistaan muiden ihmisten kasvonilmeiden perusteella on haasteellista vielä suurelle osalle alkuopetuksessa olevia oppilaita (Widen & Russell 2013).
Tunteiden säätely tarkoittaa kykyämme vaikuttaa siihen, mitä, kuinka kauan ja kuinka voimakkaasti tunnemme (Eisenberg, Fabes, Guthrie & Reiser 2000). Tunteita on mahdollista lieventää, hillitä, voimistaa tai virittää ajatusten, toiminnan tai muiden ihmisten ja heidän kanssaan solmittujen ihmissuhteiden avulla. Siinä missä pikkuvauvat säätelevät tunteitaan kehollisesti peukaloa imien tai itseään heijaamalla ja tarvitsevat tunteiden säätelyynsä paljon vanhempiensa apua, päiväkoti-ikäiset lapset voivat monin aiempaa aktiivisemmin tavoin, kielellisin keinoin ja ongelmanratkaisutaitojensa avulla vaikuttaa omiin tunteisiinsa.
Jo 3–4-vuotiaat lapset ymmärtävät, että kaikki tunteiden säätelykeinot eivät ole yhtä tehokkaita ja että säätelyä vaativa tunne vaikuttaa siihen, mihin säätelykeinoon kannattaa nojata. Toisten ihmisten tarjoama lohtu ja muu tuki on edelleen hyvin merkittävä tunteiden säätelyn keino, sillä tämän ikäisten hallitsema tunteiden säätelykeinojen valikoima on vielä rajallinen eivätkä he osaa 5–6-vuotiaiden tavoin esimerkiksi arvioida tunnepitoista tilannetta uudelleen ja muuttaa tilanteen merkitystä itselle vaikkapa vähäpätöisemmäksi (ks. esim. Sala, Pons & Molina 2014; koonti Kokkonen 2010).
Tunnetaitojen opettaminen varhais- ja keskilapsuudessa on tähdellistä, koska ne liittyvät psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin (Davis & Humphrey 2012; Schutte ym. 2007), jonka kokonaisvaltainen tukeminen on päiväkoti-ikäisten ja alkuopetuksessa olevien lasten opettajien tavoitteena. Tunnetaidot ovat hyvinvoinnin lisäksi tarpeen myös lasten sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Kolme-nelivuotiaiden päiväkotilasten leikkitilanteissa osoittamien tunteiden tunnistamisen, ilmaisemisen ja säätelemisen taitojen on havaittu ennustavan heidän muutamaa vuotta myöhempää myönteistä sosiaalista käyttäytymistään, kuten toisten lasten näkökannan huomioon ottamista, yhteistyökykyisyyttä ja toverisuosiotaan (Denham ym. 2003). Viisivuotiaina tutkimustilanteessa aktiivisia tunteiden säätelykeinoja käyttäneet päiväkotilapset ovat puolestaan osanneet paria vuotta myöhemmin käyttäytyä sosiaalisesti leikkitilanteessa, kuten ehdotella leikkejä, nauraa yhdessä ja keskustella vuorotellen (Penela, Walker, Degnan, Fox, & Henderson 2015). Alakouluikäisten lasten kasvojen ilmeiden tunnistamisen tarkkuuden on puolestaan havaittu liittyvän siihen, kuinka ystävällisiä ja yhteistyökykyisiä he ovat (Marvoveli, Petrides, Sangareau & Furnham 2009). Siinä missä tunnetaidot heijastuvat sosiaalisiin taitoihin, puutteelliset tunnetaidot näkyvät puutteina lasten sosiaalisissa taidoissa (Stefan 2012).
Tunnetaitojen opettamisen tueksi on saatavilla jo useita toimiviksi todettuja opetus- ja kasvatusohjelmia. Ohjelmiakin keskeisemmässä roolissa ovat kuitenkin tunnetaitoihin myönteisesti suhtautuvat ja niitä arvostavat varhaiskasvattajat ja esi- ja alkuopetuksesta vastaavat opettajat. Heillä on mahdollisuus toimia tunteiden rakentavan ilmaisemisen ja toimivan tunteiden säätelyn malleina, sanoittaa lasten tunteita ja ohjata heitä tarkkailemaan toisten ihmisten tunneilmaisua. Ammattikasvattajilla on usein myös riittävästi tietoa – tai ainakin halua ottaa selvää – siitä, kuinka luoda pienten lasten tunnetaitojen oppimista edistävä psykologisesti turvallinen ilmapiiri ja millaisilla osallistavilla ja vuorovaikutteisilla menetelmillä ja taiteen keinoilla tunnetaitojen opettaminen käy parhaiten.
Lähteet:
Davis, S.K., & Humphrey, N. (2012). The In uence of Emotional Intelligence (EI) on Coping and Mental Health in Adolescence. Divergent Roles for Trait and Ability EI. Journal of Adolescence 35(5), 1369–1379.
Denham, S., Blair, K.A., DeMulder, E., Levitas, J., Sawyer, K., Auerbach-Major, S. & Queenan, P. (2003). Preschool Emotional Competence. Pathway to Social Competence. Child Development 74 (1), 238−256.
Eisenberg, N., Fabes, R. A., Guthrie, I. K., & Reiser, M. (2000). Dispositional Emotionality and Regulation. Their Role in Predicting Quality of Social Functioning. Journal of Personality and Social Psychology 78(1), 136–157.
Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. (2014). Helsinki: Opetushallitus.
Kokkonen, M. (2005). Sosioemotionaaliset taidot opettajan pääomana. Teoksessa L. Kannas & H. Tyrväinen (toim.) Virikkeitä terveystiedon opetukseen. Jyväskylän yliopisto, Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen julkaisuja 3, 67−77.
Kokkonen, M. (2010). Ihastuttavat, vihastuttavat tunteet – opi tunteiden säätelyn taito. Jyväskylä: PS-kustannus.
Kokkonen, M. & Klemola, U. (2013). Liikunta tunne- ja ihmissuhdetaitojen opettamisen välineenä. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen & A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus, 204–235.
Marvoveli, S., Petrides, K. V., Sangareau, Y. & Furnham, A. (2009). Exploring the Relationship Between Trait Emotional Intelligence and Objective Socio-Emotional Outcomes in Childhood. British Journal of Edu- cational Psychology 79, 259–272.
Penela, E. C., Walker, O. L., Degnan, K. A., Fox, N. A., & Henderson, H. A. (2015). Early Behavioral Inhi- bition and Emotion Regulation. Pathways Toward Social Competence in Middle Childhood. Child Develop- ment 86(4), 1227–1240.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. (2014). Helsinki: Opetushallitus.
Rosenqvist, J., Lahti-Nuuttila, P., Laasonen, M. & Korkman, M. (2014). Preschoolers’ Recognition of Emotional Expressions. Relationships with Other Neurocognitive Capacities. Child Neuropsychology 20 (3), 281– 302.
Sala, M. N., Pons, F. & Molina, P. (2014). Emotion Regulation Strategies in Preschool Children. British Journal of Developmental Psychology 32(4), 440–453.
Schutte, N. S., Malouff, J. M., Thorsteinsson, E. B., Bhullar, N. & Rooke, S. E. (2007). A Meta-Analytic Investigation of the Relationship Between Emotional Intelligence and Health. Personality and Individual Differences 42 (6), 921–933.
Smith, J. P., Glass, D. J., & Fireman, G. (2015). The Understanding and Experience of Mixed Emotions in 3–5-Year-Old Children. Journal of Genetic Psychology 176(2), 65–81.
Stefan, C.A. (2012). Social-Emotional Prevention Program for Preschool Children. An Analysis of a High Risk Sample. Cognition, Brain & Behavior 16 (3), 319−356.
Webster-Stratton, C. & Reid, J. (2004). Strengthening Social and Emotional Competence in Young Children. The Foundation for Early School Readiness and Success. Incredible Years Classroom Social Skills and Problem-Solving Curriculum. Infants and Young Children 17 (2), 96–113.
Widen, S. & Russell, J. (2013). Children’s Recognition of Disgust in Others. Psychological Bulletin 139(2), 271–299.
Zins, J. E., Bloodworth, M. R., Weissberg, R. P. & Wahlberg, H. (2004). The Scienti c Base Linking Social and Emotional Learning to School Success. Teoksessa J. E. Zins, M. R. Bloodworth, R. P.Weissberg, M. Wang & H. J. Wahlberg (toim.), Building Academic Success on Social and Emotional Learning. What the Researcher Says. New York: Teachers College Press, 3-22.
Marja Kokkonen (PsT, LitM) työskentelee Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa yliopistonlehtorina ja opettaa erilaisille kuulijakunnille tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Tutkimustyössään hän on kiinnostunut tunneälyn merkityksestä lasten ja aikuisten psyykkiselle hyvinvoinnille, valmentaja–urheilija-suhteelle ja liikuntatuntien psykologiselle turvallisuudelle.