Dokumentaarinen elokuva

Dokumenttielokuvalla tarkoitetaan elokuvaa, joka kuvaa todellisuutta. Jotkut määrittelevät dokumenttielokuvan käänteisesti ei-fiktiivisenä elokuvana.

Dokumenttielokuvan tulisi luoda maailmasta ja ihmisistä mahdollisimman totuudenmukainen kuva. Dokumentin tapahtumia ei ole keksitty, eikä dokumentissa käytetä näyttelijöitä. Yleensä dokumentit pyrkivät herättämään ihmisten ajattelua ja kasvattamaan tietämystä jostain asiasta. Hyvä dokumentti koskettaa myös tunteita.

Median parissa on kuitenkin tärkeä muistaa, että samasta asiasta voi viestiä hyvin monella tavalla. Dokumenttielokuva on myös todellisuuden tulkintaa, sillä tekijä tuo teokseen aina subjektiivisen näkökulman. Dokumenttielokuvaa onkin tunnetus- ti käytetty myös ideologisen vaikuttamisen keinona.

Dokumenttielokuvan luonteen määrittämiseen liittyy monenlaisia näkemyksiä. Televisiokanavien tarjonnasta monet ohjelmat ovat rakenteeltaan dokumentteja, kuten esimerkiksi henkilöhaastattelut, luontoelokuvat ja uutiskatsaukset. Laajan tulkinnan mukaan dokumenttielokuvia ovat lisäksi opetuselokuvat, tuotteiden esittelyt, poliittiset propaganda- elokuvat, reportaasit, kotielokuvat, matkakuvaukset ja tosi-tv.

Joskus dokumenteissa näkee myös lavastettuja kohtauksia ja kuulee käytettävän sanaa puoli- dokumentaarinen. Dokumentti voi myös rikkoa elokuvan lajityyppirajoja ja siihen voi yhdistyä esim. kokeellisuutta tai animaatiota.

Tosi-tv on viime vuosina noussut television valta- lajiksi. Varsinkin kaupallisilla kanavilla tosi-tv:tä esitetään paljon – niillä karkeasti ottaen joka toinen ohjelma on tosi-tv:tä ja viihdettä.

Tosi-tv:n menestystä selittää osittain se, että se on kustannustehokas formaatti, jota voi muokata moneen aiheeseen ja monistaa maasta toiseen. Katsojan tulisi kuitenkin aina muistaa, että nimitys “tosi-tv” on harhaanjohtava. Tosi-tv on eri asia kuin tosielämä tai totuus. Tosi-tv on draaman muotoon rakennettu osatotuus elämästä.

Tosi-tv:ssä on paljon dramatisoituja juonenkäänteitä ja kohtauksia, jotta katsoja saadaan koukkuun. Tapahtumat ovat järjestettyjä ja kilpailijoille voidaan käsikirjoittaa valmiita repliikkejäkin. Niissä rakennetaan tietoisesti dramatiikkaa. Kuten Hitch- cock on sanonut: ”Eihän draama ole itse asiassa mitään muuta kuin elämää, josta on leikattu pois tylsät kohdat.”

Tosi-tv jäljittelee siis enemmän draamaa kuin oikeaa elämää. Tosi-tv:n katselu on monen mielestä viihdyttävää, mutta kuinka se vaikuttaa katsojaan? Entä miksi niin monet haluavat itse mukaan tosi-tv -ohjelmiin? Tosi-tv:ssä kritiikki voi olla kovaa ja kamerat kuvaavat läheltä ihmisten tunteita varsinkin tippumistilanteissa.

Tosielämässä lapset ja nuoret tarvitsevat tosi- tv:tä armollisempaa, solidaarisempaa ja vähemmän kilpailevaa ilmapiiriä. On hyvä muistaa, että vaikka tosi-tv dokumentoi asioita, se myös manipuloi niitä ja karsii todellisuudesta pois kaiken tylsän. Oikea elämä etenee paljon rauhallisemmin. Medialuku- taito ja mediakriittisyys auttavat lapsia nauttimaan viihteestä, mutta myös omasta, aivan tavallisesta elämästä!